Maalaisjärjen kanssa maata kaivamaan!

Jokaisen nurmiryhmän yhteenvedossa on listattu nurmituotannon menestystekijöiden palkintosijoille sama asia: maan kasvukunto.

 

Peltomaan laatutestin itsearviointilomake on palautettava maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 30.4.2018…

Hieno homma, mutta entäs jos maata katsoisikin samalla maalaisjärjellä, koska siitä on todellista hyötyä? Lapio mukaan ja menoksi!

Ensin silmäys pellon kokonaisuuteen. Onko raiteita, onko isompia lätäköitä, entäs kasvuston tasaisuus pituuden ja värin kannalta? Miltä maa tuntuu kävellessä?

Sitten eikun lapioimaan ja konttaamaan.

Lapioanalyysillä tutkitaan maan rakennetta monipuolisesti mutta sutjakasti. Maahan kaivetaan kuoppa, jossa on pystysuora seinä ainakin yhdellä puolella. Siitä reunasta otetaan lapiolla maanäyte, jota havainnoidaan.

Jo kaivaessa kuoppaa saa paljon tietoa maasta. Jos kuopan saa kaivettua lapiolla ilman ähellystä, maan rakenteen tilanne on vähintäänkin kohtuullinen. Olen menettänyt useita lapioita tiivistyneillä savimailla kuivina kesinä.

 

Ensin silmäys lieroihin, ennen kuin ne karkaavat. Yhdessä näytteessä on mukavaa nähdä useita lieroja ja maan pinnalla lieron sontakasoja.  Maanäytteestä tutkitaan tiivistymiä ja niiden vaihtelua eri maakerroksissa. Ohuetkin tiiviit kerrokset estävät juurten pääsyn alemmaksi. Samat tiiviit kerrokset haittaavat myös veden imeytymistä. Miltä maa tuoksuu, raikkaalta vai hieman kellarimaiselta? Onko tiivistymiä vain raiteiden kohdalla vai koko pellossa? Minkälaisessa säässä viljelytoimet on tehty?  

Nurmikasvustossa tilanne korostuu, kun sama maa on muokkaamatta useita vuosia peräkkäin ja viljelytoimet tehdään väistämättä moneen kertaan vuodessa raskailla koneilla. Esimerkiksi kevytmuokkaushistoria hankalissa säissä voi näkyä pintarakenteen ongelmina, kun taas kyntöantura estää juurten pääsyä alimpiin kerroksiin. Jos nurmikierto on hidas, esimerkiksi viisi vuotta samalla nurmella, tyypillistä on aivan pintakerroksen huopamainen ”kansi” sammaleella höystettynä. Se on kuin Gore-Tex, josta veden on vaikea päästä läpi.

Tiivistymien pohdinnan jälkeen katsotaan maan muruja ja kokkareita. Huonorakenteisessa maassa on isoja kokkareita, joita ei sormilla kevyesti puristamalla saa hajalle. Hajoaako kokkare, kun paiskaat sen maahan? Näkeekö naapuri, kun paiskon pellolla maakokkareita ja nuuhkin maata?

Käytännönläheisiä havaintoja voi tehdä puristelemalla maata sateen jälkeen. Veden kuuluu pidättyä maahan eikä pursuta maata puristaessa sormien välistä. Kaivettuun kuoppaan ei myöskään kuulu tihkua vettä, vaan kovemmankin sateen pitäisi läpäistä jankko päivässä tai parissa. Jos taas maakokkare on kuiva sisältä kohtuullisten sateiden jälkeen, maa ei ole pystynyt sitomaan vettä tiiviyden takia, vaan vesi valuu ”ohi”.  

Juuriston tilanne kertoo paljon maasta. Toki pellon kasvilajien ominainen juuriston muoto ja vahvuus on huomioitava.  Heikkorakenteisessa maassa juuret eivät pysty haaroittumaan normaalisti, vaan ne hakeutuvat maan halkeamiin kasvamaan. Tai jäävät pyörimään pintaan ohuina ja sykkyräisinä.

Jos juuri tekee äkkikäännöksen, se kertoo läpitunkemattomasta maakerroksesta. Juuret välttelevät myös hapettomia maakerroksia. Juurten kasvun syvyyden näkee parhaiten kuopan seinämästä kyykistellen tiiraten. Jos mukana on koira, tässä vaiheessa koira hyppää selkääsi tai änkee kaivamaan kuoppaa kanssasi.

Toisaalta myös erikseen nostetusta maapalasta voi tehdä oleellisia juuristohavaintoja. Vierekkäin voi nostaa vaikkapa timotein ja ruokonadan juuristoineen. Timotei on hyvä merkkikasvi, koska sitä on lähes joka nurmessa. Jos timotein juuristo on vankka, maa ei voi olla heikkoa. Toisaalta voi miettiä, kasvaisiko se vielä paremmin vierellään syväjuurisemmat kasvit. Mielenkiintoista on myös katsoa, kuinka helposti maamurut irtoavat juurista. Juurikarvoja on hyväkuntoisessa maassa paljon ja ne kiertyvät murujen ympärille. Jos kasvustossa on nurmipalkokasveja, juurinystyröiden määrän ja niiden aktiivisuuden näkee samalla.

Jos juuristo on vaatimaton, mutta maa vaikuttaa pääosin hyväkuntoiselta, kannattaa kiinnittää erityishuomio pellon pH- ja ravinnetilanteeseen. Mikä on heikoin lenkki, onko esimerkiksi mangaani vähissä ja juuristo siksi vaivaista?

Sitten voikin nousta ylös ja pohtia yhteenvetona, miksi tilanne on tässä pellossa tällainen. Ja mitä sille voisi tehdä? Ja mitä todellisuudessa siis teen? Pohdinta on parhaimmillaan, kun sen tekee toisen nurmista innostuneen henkilön kanssa yhdessä.

Lapioanalyysikaveri pellolle mukaan? Lännen kasviporukasta löytyy monta asiaan perehtynyttä asiantuntijaa, jotka treenaavat maahavaintoja myös yhdessä.

Ole yhteyksissä oman alueesi asiantuntijaan!

 

Kirjoittaja:

Anu Ellä

Nurmen huippuasiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi

+358 40 1801260

 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

joulukuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.