Viljan hiilijalanjälki kiinnostaa

Yrittäjä Yrjö Ehrnroothia on kiinnostanut tietää oman kasvinviljelyn kasvihuonekaasupäästöjen taso, kun aihe on noussut esille yleisessä keskustelussa voimakkaasti. Ja onpa alkanut tulla esille jo myös viljatuotteita, joita markkinoidaan hiilijalanjälkilukeman kanssa. Niinpä mikkeliläiselle Pellosniemen kasvintuotantotilalle laskettiin viljan hiilijalanjälki.

Laskennassa käytettiin Biocoden viljan hiilijalanjälkilaskuria, johon lähtötiedoiksi tarvittiin maalaji, tuotantopanosten käyttömäärät, peltoviljelyn polttoainekulutus sekä kuivauksessa käytetty energian lähde. Kun keskimäärin viljan hiilijalanjälki on kivennäismailla 0,6-1 kg CO₂-ekv per tuotettu viljakilo, päästiin Ehrnroothin tilalla 0,71−0,90 kilon tuloksiin ohran, vehnän ja kauran osalta. Parhaimmalla Vanille-ohralla tulos oli 0,58 kg CO₂-ekv per tuotettu viljakilo. Tuloksiin vaikutti luonnollisesti paljon saavutettu satotaso, joka Vanillella oli reilu 5 tn/ha muiden viljojen keskiarvosadon ollessa 3,2 -4,9 tn/ha.

Laskentaa tilan omilla tiedoilla

Yrjö Ehrnrooth pitää tärkeänä, että laskenta voidaan tehdä mahdollisimman pitkälle tilan omilla tiedoilla eikä oletusarvoilla. Laskennan tulosten perusteella käy ilmi, että tärkeä keino hiilijalanjäljen pienentämiseen on satotasojen parantaminen. Myös lannoituksen täsmääminen odotettavissa olevan sadon kannalta on tärkeä. Ehrnrooth näkee kuitenkin, että laskennassa tulisi huomioida vielä tarkemmin viljelykierto, alus- ja kerääjäkasvien käyttö, muokkaustavat ja muu viljelytekniikka, jolla tuotantopanosten käyttöä tarkennetaan. Hän kiinnitti huomiota suhteellisesti korkeisiin maaperän dityppioksidipäästöihin, jotka valtaosin ovat laskennallisia arvoja ja joihin viljelijä ei voi paljon vaikuttaa. Dityppioksidipäästöt korostuvat, koska yhden dityppioksidikilon muunto hiilidioksidiksi on lähes 300-kertainen. Näiden tekijöiden huomioimiseen ja päästökertoimien päivittämiseen tarvitaan vielä paljon myös tutkimustietoa.

Ehrnrooth on kehittänyt viljan kuivausteknologiaa, ja laskennassa nähtiinkin, että hakepohjaisen kuivauksen päästöt olivat pienemmät kuin öljypohjaisen kuivauksen. Laskuri ei kuitenkaan vielä osaa huomioida muita kuivausteknologian ominaisuuksia, kuten hukkalämmön talteenottoa. Samoin laskuri käyttää nyt puintikosteudessa oletusarvoa 20 %.

Missä mennään ja missä voi parantaa

Ehrnrooth näkee, että on hyödyllistä tietää, millä tasolla oman tuotannon päästöt ovat, mutta yhtä tärkeää on saada selville myös, paljonko hiiltä sitoutuu. - Ainakin siementuottajan näkökulmasta vielä on pitkä matka siihen, miten laskennasta saadaan lisäarvoa tuotteelle ja taloudellista hyötyä, hän arvio. - Laskenta toi kuitenkin mielenrauhaa, kun se osoitti, että päästöt ovat niin sanotusti haarukassa, ja osassa tuotantoa jopa keskiarvoa alemmat. Se antaa motivaatiota kehittää tuotantoa yhä enemmän vähäpäästöiseen suuntaan, kunhan vain tutkimustietoa saadaan asian tueksi, hän toteaa.

Sari Peltonen
ProAgria Keskusten Liitto

Hiili hallintaan – ravinne ruokkimaan (HIHAT) -hanke